::: Galleria - Gallery :::

Chevrolet Corvette 1973 / Runko (Pt2) (08.10.2007 modified: 08.05.2008)

xx.9. 07 Annalle iso kiitos Ameriikan tuliaisista.
xx.9. 07 Samoin Teemulle.
1.10. 07 -> Työnteko haittaa harrastusta...
7.10. 07 Perä tuli tsekattua ja valmisteltua puhalluskuntoon.
13.10. 07 Vaihdelaatikko saapui telakalle. (huom 3kpl R23 tankkeja!)
27.10. 07 PU-puslat asentuivat etupäähän. Syylärin kehikko korjaantui.
28.10. 07 Perä sai uudet tukilaakerit ja stefat.
7.11. 07 Jarrusatulajumppaa... paljon...
17.11. 07 Etupää kasaantui. ei tullut kuin kerran jousi päin naamaa...
2.12. 07 Viikonlopun huikea saldo = läpikäyty ohjaustehostimen pumppu + iso hankintalista.
21.12. 07 KERAVALLE OIKEEN PERKELEEN ISOT KIITOKSET! LUUPÄISEMPIÄ TAPAUKSIA SAA SAATANA ETTIÄ! VITTU!

(Herran Saaren puolesta myös kiitokset Keravalle loputtomasta, turhasta ja vaivaannuttavasta odottelusta. Vaihtakaa alaa. Luulin aiemmin, että Pietarilainen Ural-kauppias on hidas, tuli tämäkin aikoinaan korjattua Keravalla. Johannes)

8.5.08 Kaikenlaista kivaa on tullut värkättyä. Mm. ovia, jarruputkia ja koneaihiota...

Scania Virossa (21.02.2008 modified: 21.02.2008)

Toverit Jaakkola ja Sika päättivät lähteä Scanialla käymään Pihkovassa. Ajatuksena oli ajaa Viron läpi Venäjän puolella ja jättää bussi sinne joksikin aikaa parsittavaksi. Ei onnistunut, mutta opittiin paljon uutta.

Menomatkalla selvisi, että pitkää tullausta ei bussille saa Venäjälle, 2 viikkoa maximi. Syynä kuulemma matkustajien turvallisuus. Sumea logiikka ei auennut, mutta reissu lyheni huomattavasti.

Kotimatkalla taas paljastui, että yksityinen henkilö ei saa omistaa bussia Venäjällä. Koko lainasäädäntö ei tunne moista laitetta, joten rajan ylityskin on mahdotonta. Ei haitannut menomatkalla, mutta nyt hait-tasi niin paljon, että koko laitos piti purkaa atomeiksi.

Huumeita ei löytynyt, mutta vaihdelaatikon saivat rikki tonkiessaan. Kolmonen silmässä bussi nilkutti Viron puolelle, mihin sitten hyytyi Luhamaan tulliin. Viron tullia ei haitannut, auton sai jättää vaikka ju-hannukseen asti tullin pihalle.

Parin viikon päästä uutta yritystä, Hiacella paikalle ja bussia ihmettelemään. Taas löytyi auttava paja lähistöltä ja samat suunnitellut korjaukset saatiin työn alle Viljandissa. Marekille kiitokset.

Terveiset vaan Venäjän tullilaitokselle: teitä ei vaan tarvittaisi.

Veterama 2007: Scanialla Saksassa (10.12.2007 modified: 10.12.2007)

Tuli sitten mielen lähteä Veteramaan, Saksaan omalla bussilla. Sieltä olisi helppo asioida messuilla ja säästäisi asumiskuluissa, lisäksi vielä ostokset saisi kätevästi kyytiin. Vuoden -74 Scanian raato tuntui tarkoitukseen hyvin sopivalta ja kun kaikki korjauksetkin näyttivät valmistuvan, ei tullut mieleen mitään matkantekoa estävää. Suht rujoon ulkonäköön ei nyt viitsitty puuttua, eihän sitä autoa kuitenkaan maalipinnalla ajeta? Tämä olikin sitten ensimmäinen virhe....

Suurimman esteen matkalle muodosti yllättäen Tallink-Silja, jota ei ilmeisesti kiinnosta myydä matkoja aluksilleen. Nettivaraus saatiin julmetun säätämisen ja kompuroinnin jälkeen loppuun asti, mutta ei sieltä sitten löytynytkään mitään sopivaa maksuvaihtoehtoa. Tallinkin sivuilta löytyi tasan yksi numero, mistä varata matkoja hintaan 1,69e/minuutti. Sinne soittelin useammankin ruokatunnin töistä, vain päätyäkseni loputtomaan jonoon. Tai oikeastaan jonoonkin pääseminen tuntui isommalta voitolta, 90% yrityksistä kun kilpistyi jo ennen tätä puhelun katkeamiseen. Järki alkoi sanomaan, että tämä vaatii hiukan enemmän aikaa. Viikonloppuna sisuuntuneena päätin alkaa kunnolla kisaamaan puhelimen kanssa. Luuri kaiuttimelle ja touhuamaan kotitöitä. Puolitoista tuntia meni, mutta lopulta puheluun vastattiin.

Vetarama 2007 chapter II: The Rise of Evil (10.12.2007 modified: 10.12.2007)

Olin luonnollisesti valinnut kieleksi palvelulle suomen, mutta puheluun vastannut naisihminen ei varsi-naisesti kieltä ymmärtänyt. Tai jos parinkymmenen sanan varastoa pidetään kielitaitona. Joku Baltian kielistä olisi varmaan sujunut paremmin, venäjää en kehdannut kokeilla. Selvästi emäntä sai kuitenkin kerrottua, että tästä numerosta ei voi varata automatkaa. Kun olin aikani ihmetellyt, että miten ainoasta Saksan autolautoille matkoja myyvästä numerosta ei voi kyseistä palvelua ostaa, nainen lähti neuvotte-emaan hiiltyneenä esimiehensä kanssa. Eli odottelin taas 10min linjoilla suht kalliiseen hintaan. Esimies oli kuulemma varmistanut asian, enkä missään tapauksessa saisi häneltä haluamaani matkaa. Johonkin mystiseen Cargoon voi kuulemma soitella asiasta, mutta sen enempää eukko ei kyennyt asiaa valaisemaan. Cargo sitten osoittautui seuraavana päivänä rahtia varaavaksi toimistoksi Helsingissä. Olivat ymmärrettävästi ihmeissään kun soitin sinne ja koetin varata bussille matkaa. Ymmärtäväinen kaveri luurin päässä kuitenkin lupasi välittää soittopyynnön "jonnekin", mistä asia menee eteenpäin. Seuraavana viikonloppuna sitten soittikin uusi naisihminen, tällä kertaa aksentista päätelle Slovenialainen tjsp. Päästiin kuitenkin asiasta ymmärrykseen ja muutaman päivän päästä sain lopulta varausvahvistuksen.

Veterama 2007 chapter III: Sailing Into the Unknown (10.12.2007 modified: 10.12.2007)

Satamassa joutui keskiviikkona vielä muutaman kerran juoksentelemaan valmiiksi maksetun varauksen kanssa luukulta toiselle ja ratkomaan palikkatehtäviä bussin saamiseksi lauttaan. Eipä tuo juuri haitannut enää ja matkalta jääneen kaverin lippukin saatiin vaihdettua ateriakuponkeihin. Laivalla itsessään ei sitten suurempia ongelmia enää ollutkaan, saunan poreallas kasvoi karvaa ja alasti laivan läpi kävely näemmä herättää pahennusta. Eipä siellä juuri ollut matkustajiakaan, tosin ei oikeastaan voi tätä asiaa ihmetelläkään.

Öinen ajomatka torstaina Saksan läpi sujui leppoisissa merkeissä. Kymmenkunta henkeä bussiin pakattiin, muutama venäläinen ja loput kotimaasta. Matkaa taitettiin hyvin rauhallisessa tunnelmassa, joku nautti virvokkeita, suurin osa nukkui ja muutama koetti suunnistaa etelää kohti. Kasselin kohdalla luonnollisesti kytkin lopetti toiminnan. Insinööri Förbom elvytti tämän kätevästi ryömittyään bussin alle öisen moottoritien laidalle, luvattiin Jägermeisteria korvaukseksi. Tämän episodin jälkeen allekirjoittanut vetosi humalatilaan ja väsymykseen mennäkseen nukkumaan

Veterama 2007 chapter IV: Ilsa- the She-Wolf of SS (10.12.2007 modified: 10.12.2007)

Seuraavan kerran heräsin bussin pysähtyessä levähdyspaikalle perjantai aamuna Darmastadtin koh-dalla ja ikkunasta näkyvä poliisiauto kertoi syynkin pysähdykselle. Tässä vaiheessa ei tullut edes pahoja epäilyksiä mieleen, kyllähän papereita ja ajolupia tarkastellaan tien päällä. Dokumenttien tarkastelun jälkeen seurasi kuitenkin, ainakin suomalaiselle matkalaiselle, hiukan oudompia toimenpiteitä. Koska alkoi näyttää, että poliisipartion kanssa menee pidempi tovi, päätettiin nämä nimetä. Oikeita nimiä ei kukaan kehdannut kysyä, joten Ilsa ja Gunther kelpasivat. Gunther näytti ihastuneen uuteen kame-raansa, jolla tunnollisesti kuvasi joka millimetrin ajokistamme. Etenkin ikkunassa ollut ”666”-valotaulu herätti miehessä intohimoja. Ilsa ratsasi samaan aikaan bussin sisätiloja samalla tarmolla. Kaikki laukut käytiin läpi, samoin lopulta roskikset ja tuhkakupit. Lopuksi vielä kaikki matkustajat aseteltiin bussin kylkeä vasten yhteiskuvaa varten. Saatua materiaalia sitten faksailtiin pitkin Saksaa, ilmeisesti tarkistelivat päämajasta tietoja. Epäonninen kuski oli juuri ennen pysäytystä käynyt tarpeillaan, eli virtsanäytteeseen tarvittiin rutkasti aikaa ja vettä. Lopulta saatu purkillinen virtsaakaan ei poliiseja tyydyttänyt, vaan jotain vikaa bussista oli löydyttävä.

Vetarama 2007 chapter V: Preparing for the Harmageddon (10.12.2007 modified: 10.12.2007)

Tässä kohtaa meidän porukka oli vielä hyvin yhteistyöhaluista. Mitään suurempaa sikailua tai natsi-vitsejä ei ilmennyt, kaikki pyydetty myös tehtiin viipymättä ja kysymyksiin vastailtiin suht asiallisesti. Usko oli luja, että mitään suurempaa ongelmaa tästä ei hävityn ajan lisäksi synny, olihan auto asiallisessa kunnossa eikä mukana mitään laitonta. Lopulta renkaista sitten löytyi miliisin mielestä sen verran vikaa, että auton katsastaminen oli tarpeen. Saattaa johtua Ilsan melko haparoivasta englannista, mutta ainakin minä uskoin katsastuksen tarkoittavan juuri renkaiden arvioimista paikallisella asiantuntijalla. Lähetystöön soittelu ei tuottanut mitään apua, eivät kuulemma puutu Saksan viranomaisten tekemisiin. Eli lopulta oli pakko lähteä seuraamaan Polizei-autoa kohti lähintä paikallista konttoria. Gunther osoittautui matkalla melko epävarmaksi kuljettajaksi. Tai oikeastaan täysin kädettömäksi ratin takana. Kaveri eksyi useammankin kerran, yleensä harhaan-ajon johtaessa U-käännökseen. Helppohan noita on taitella pienellä poliisi-autolla, mutta miehen päähän ei ilmeisesti mahtunut, että 13-metrinen Scania EI käänny yhtä kätevästi. Gunther yritti myös ajaa pyöräilijän päälle, joka oli sinänsä hyvä suoritus pyörätiellä. Loputtomat yritykset pysäyttää risteyksissä liikennettä työntämällä kättä ikkunasta ulos, herättivät myös hilpeyttä.

Veterama 2007 chapter VI: The Twilight of the Gods (10.12.2007 modified: 10.12.2007)

Guntherin säätämisestä huolimatta lopulta päästiin perille. Mystinen DEKRA herätti vielä tässä kohtaa lähinnä hämmästystä. Nopeasti kuitenkin selvisi, että tuoreesta suomalaisesta leimasta huolimatta koko Scania tultaisiin käymään läpi Saksan standardien mukaan. Ei auttanut puheet EU-maista ja lakien harmonisoinnista. Operaatiota suorittamaan valikoitui Herr Opfer, jonka edellinen toimenkuva on melko varmasti ollut kamelinkatsoja jossain arabi-valtiossa. Bussia mies ei osannut ajaa edes halliin, muutaman epätoivoisen yrityksen jälkeen Opfer yritti komentaa meidän kuljettajaamme tähän hommaan, saaden ainoastaan kieltäytymisiä vastauksena. Lopulta Opfer oli pakko poistaa ratista, bussi kun alkoi hiljalleen valua pihalta ajotielle.

Scanian ollessa tarkastettavana, ystävällinen konttori-mummo pyysi meidät kahville. Kahvia juodessa seurueeseen kuulunut Pavel kyseli mahdollisuutta ostaa Dekran logolla varustettu lippalakki. Jostain syystä mummo innostui asiasta sen verran kovaa, että jakoi koko porukalle samanlaiset punaiset hatut. Gunherin ja Ilsan huumorintaju ei varsinaisesti riittänyt katselemaan kun hymyilevä seurue marssii hatut päässä kuvaamaan itseään konttorin eteen. Förbomin suorittama spontaani rengasratsia poliisiautolle ei myöskään parantanut ilmapiiriä, vaikka Dekran lippis olikin tätä tehdessä päässä. Muutenkin tunnelma meidän ja poliisien välillä oli tässä kohtaa vaihtunut viileän asiallisesta lähemmäksi avointa vihanpitoa ja molemminpuolista halveksuntaa.

Veterama 2007 chapter VII: The Heart of the Holocaust (10.12.2007 modified: 10.12.2007)

Opfer sai lopulta työnsä valmiiksi. Ystävällisesti hän oli alleviivannut kahden sivun vikalistasta olennai-simmat kohdat. Ruosteinen painesäiliö täytyisi vaihtaa, samoin toisesta säiliöstä katkennut panta. Vanha kuskituoli heilui, mikä ei käy Saksassa. Sivuoven alempi lasi piti myös vaihtaa, vaikka syy tähän ei oikein valjennut. Jousipakkojen päältä katkunnut pultti (tai pultit) oli korjattava, samoin päältä hiukan halkeillut takarengas. Lopuksi vielä eturenkaat ottivat turhan paljon kiinni raidetankoon, eivätkä takavalot olleet riittävän kirkkaat. Vikojen vakavuudesta ja syntytavasta kiisteltiin hetki, mutta lopullinen tuomio oli selvä: pakko korjata.

Ilsa otti allekirjoittaneen puhutteluun jatkoa koskien. Jostain oppikirjasta oli ilmeisesti opetellut pehmentämään sanojaan, eli tarjosi jonkinlaista sovittelua: ”Emme ehkä ole kaikesta samaa mieltä, mutta...”. Allekirjoittanut kertoi laskuhumalassa konstaapelille, että maailmassa ei vain yksinkertaisesti ole mitään, mistä olisimme samaa mieltä. Melko tehokkaasti kommunikaation taso laski tästä. Ilsa halusi sakottaa 200e meiltä vaarallisen bussin maahantuonnista ja ajamisesta. Totuudenmukaisesti kerroin, että rahaa ei ole päällä latiakaan, eikä juuri maksuhalujakaan, laskuja voi lähetellä kotiin niin paljon kuin tahtoo. Pienen palaverin jälkeen poliisi tarjosi ilmeisen hyvää kompromissia, 30e tassuun heti ja unohdetaan koko asia. Niin pientä rahaa ei löytynyt, mutta satasen setelistä saatiin kyllä vaihtorahat.....,

Veterama 2007 chapter VIII: Dividing Sparrows and Nightingales (10.12.2007 modified: 10.12.2007)

Gunther lähti jälleen tuttuun tyylinsä johtamaan meitä kohti korjaamoa, mistä voisi kysellä korjausta. Vaikka kaverin ajotaitoa oli konttorilla ihan oman turvallisuuden takia kommentoitu, alkoi reissu silti tutulla yrityksellä pysäyttää liikenne käsimerkein auton ikkunasta. Perille kuitenkin päästiin jälleen. Matkalla Polizein vakava linja alkoi saada lopullisesti murentavia kolauksia ohikulkijoiden kuvatessa bussia ja näyttävän sympatiaa käsimerkein. Korjaamolla taas selvisi, että omin käsin ei ole syytä tehdä mitään. Dekra hyväksyy vain korjaamon ”meisterin” tekemät työt. Tämä taas maksasi meille reilut 3000e, eikä silti välttämättä onnistuisi. Poliisin kanssa käytiin lopulliset neuvottelut vammailun lopettamiseksi, armoa ei silti saatu. Päinvastoin, Ilsa päätti valistaa minua siitä, kuinka huonoja ihmisiä seurueemme on. Konstan ääni nousi ensimmäistä kertaa kunnolla tämän kiljuessa ”you are not normal people!” Normaalit ihmiset eivät kuulemma aja vanhalla bussilla tai nauti olutta aamupäivällä. Lopuksi vielä tehosti sanomaansa ekspressiivisesti näyttämällä ympäristön siistejä autoja ja lapsiperheitä, nämä kun kuulemma ovat normaaleja. Melko vaarallista saksalaiselta alkaa jakaa ihmisiä yhteiskuntaan sopiviin ja poikkeaviin, ei olla kauas tultu...

Veterama 2007 chapter IX: Normal People in the Nest of All Evil (10.12.2007 modified: 10.12.2007)

Viimeinen matka Guntherin kanssa suuntautui poliisiasemalle. Asemalta ei löytynyt ketään täysipäistä, kenelle valittaa lisää, joten vaihdettiin lyhyesti viimeiset kommentit Ilsan kanssa ja todettiin bussin jäävän lukkojen taakse laitoksen pihalle. Kehottivat keräämään tavarat ja painumaan vittuun. Viikonloppuna asialle ei voi mitään tehdä Saksassa, eli maanantaina voi asiaan palata seuraavan kerran. Masentunut seurue valui laukkuineen kadulle ja kuskin kanssa käytiin hakemassa Ilsalta vielä viimeinen rak-kauskirje. Kirjeessä kerrottiin hyvin psykedeelisellä englannilla Scanian vaihtoehdot: 1. hinautus rajalle, 2. korjaukset ja 3. romutus omistajan piikkiin. Samassa lapussa tosin luki myös meidän muuttuneen jotenkin Saksan valtion käsikirjoitukseksi, eli ei tuota hirveän vakavasti voinut ottaa.

Veterama 2007 chapter X: The Apocalypse and the New Hope (10.12.2007 modified: 10.12.2007)

Osa porukasta poistui omin voimin Mannheimiin Veteramaan kokeilemaan onneaan kodittomana. Loput lähtivät tutustumaan Darmstadtin hotellitarjontaan. Huokea hotelli löytyikin, naapurissa minareetti ja basaari. Kuski Jaakkolan kanssa saatiin hotellin henkilökunnalta jotain vinkkiä mistä alkaa kyselemään halpaa korjaamoa. Johtolankojen perusteella osuttiin hotellin vieressä olevalle auto-kerholle, missä asia alkoikin pikkuhiljaa selvitä. Kerholla ei riittänyt tilat eikä luvat Scanian entisöintiin, mutta paikalta löytynyt Wolfgang otti asiakseen selvitellä vaihtoehtoja. Juotiin perjantai-ilta olutta kerholla ja selviteltiin. Aamulla viimeisetkin matkustajat poistuivat Veteramaan ja Jaakkolan kanssa jatkettiin olut kädessä neuvottelua. Saksalaisia alkoi tässä kohtaa syvästi kummastuttaa suomalaisten asenne suhtautua ongelmiin, ilmeisesti rauhallinen olut tassussa tuumailu ei todellakaan ole normaalia Saksassa. Lopuksi käytiin vielä hyvin tehokkaasti läpi Darmstadtin yöelämän tarjonta. Loppuporukka poistui sunnuntaina junalla kohti Rostockia, minä ja Förbom jäimme paikan päälle ihmettelemään Scanian kohtaloa. Illemmalla Wolfgang soittikin ja kertoili lupaavasta korjaamosta, missä ongelmat saisi ehkä hoidettua.

Veterama 2007 chapter XI: All the Gods Men (10.12.2007 modified: 10.12.2007)

Maanantaina aamulla lähdettiin ihmettelemään korjaamoa Wolfgangin kyydillä. Seewald+Seewald korjaamon porukkaa ei ensi alkuun kiinnostanut homma mihinkään suuntaan, valittelivat lähinnä kiireitä. Lupasivat kuitenkin vilkaista ongelmaa, eli Scaniaa hakemaan. Poliisi ei suostunut edes neuvottelemaan bussin ajamisesta, vaikka päinvastaista oli vakuutettu kaikkien edellisten keskustelujen aikana. Ei auttanut kuin tilata hinausauto, muulla keinolla eivät poliisiaseman portit aukene. 300e täysin hukkaan, kymmenen kilometrin ajosta. No, jos bussi kerran oli muuttunut Saksan infrastruktuurille jotenkin vaaralliseksi, niin pakko kait hinauttaa.

Korjaamon väen ilmeet muuttuivat vahvasti kun näkivät Scanian. Koko porukka päätti välittömästi, että tämä on pakko saada takaisin liikenteeseen. Omistajien kanssa tehtiin illalla tuttavuutta vodka-pullon äärellä ja paljastuivat hyvin mukaviksi. Lothar Seewald soittelee vapaa-aikanaan kovastikin kiinnostavaa musiikkia, Moskovan kiertuetta ehdittiin suunnitella paljonkin. Kaveri on kaikki omatkin autonsa kilvittänyt jollain 666-yhdistelmällä, eli Scanian numerot olivat kovasti miehelle mieleen. Lisäksi porukalla oli muutenkin suunnitelmissa oman reissubussin rakentaminen, kovasti mittailivat meidän ajokkia. Seewaldien korjaamolla laitetaan lähinnä hälytysajoneuvoja kuntoon, eikä aikaa löytynyt millään Scanialle. Sovittiin, että tehdään itse työt ja kysellään apua kun tarvitaan. Työkalut ja monttu saatiin joka tapauksessa. Lisäksi päästiin asumaan bussiin korjaamon pihalla.

Veterama 2007 chapter XII: The Battle of Darmstadt (10.12.2007 modified: 10.12.2007)

Maanantaina ajettiin bussi montun päälle illalla ja alettiin ihmettelemään. Alkuun koetettiin irrottaa van-ha painesäiliö, jota ei ilmeisesti ole ikinä aiemmin vaihdettu. Jokainen mutteri jumissa ja käsiksi pääseminen vaati joogaamista. Bussin alta tippui 30-vuoden ajosta kertynyttä mähnää jokaisesta hipaisustakin. Pari pulttia lähti akrobatian ja vääntämisen yhdistelmällä, muutama lämmitettiin auki. Hermojen mentyä koetettiin rälläköidä koko pönttö paloiksi, tuloksena lähinnä lisää mähnää ja öljyä päälle. Lopuksi koko porukan voimin jumpattiin viimeisetkin irti. Illemmalla Urho hitsasi penkin kiinni pullonavaajalla, tuli hieno. Jostain nurkasta löytyi vielä käsittämättömän muotoinen metallin pala, jonka sai popniiteillä ikkunan päälle.

Tiistaina Urho ja Wolfgang metsästivät uutta säiliötä, minä lähinnä otin olutta ja nukuin. Lopulta sopiva löytyi huimaan hintaan, 20e, kasa putkia ja liittimiä vielä kaupan päälle. Ei tosiaankaan sopinut sellaisenaan paikalle. Eli lisää jumittuneita muttereita irti ja paljon sovittelua. Aamuyöstä Urho rakensi vielä uudet telineet pöntöille. Opittiin myös, että Saksassa kaikki on mahdotonta. Jokainen osakysely päätyi myyjän ilmoitukseen, ettei noin voi tehdä. Onneksi Seewaldien mielestä taas kaikki maan päällä on mahdollista ja jopa yrityksen arvoista. Myös puolalaiset patentit.

Veterama 2007 chapter XIII: The Battle of Darmstadt Goes on Forever... (10.12.2007 modified: 10.12.2007)

Keskiviikkona Vanhempi Seewald juotti ja hitsaili sopivat putket. Saatiin rotisko paikalleen. Urhon suunnitellessa uusia pantoja seuraavalle säiliölle, itse rälläköin väsymyksestä sekaisin loput ehjätkin pannat kappaleiksi. Kevyen ajatustenvaihdon jälkeen saatiin kummatkin uudet paikalle. Ehdin jo kuvitella, että päästään kotiin seuraavana päivänä. Vilkaisu jousipakkoihin taas näytti oitis muuta, uusien pulttien paikalleen saaminen kun vaatii pakkojen taivuttamista reilusti kohti maata. Ei ollut ylimääräistä norsua kyydissä, joten mentiin nukkumaan. Bussi oli tässä kohtaa, ymmärrettävistä syistä, saanut runsaasti lempinimiä. Tsernobil ja Elefant-scheisse ainakin olivat runsaasti käytössä.

Torstaina Seewaldeilla välähti, että pakkojen päälle voi hitsata uutta tavaraa mihin kiinnittää pultit. Vaa-tii vaan renkaan irrottamisen, muuten liekki liian lähellä kumia. Päätettiin hitsata samalla kun vaihdellaan renkaita. Urho kävi kylillä taikomassa jostain yhden uuden renkaan ja aloitettiin pulttien irroittelu. Mitään varsinaista välineistöä renkaiden vaihtamiseksi ei keksitty, yksi pumppu-tunkki ja autosta löytynyt rengasavain kelpasivat. Jokunen mutteri lähti raivolla vääntämällä, muutama vaati kaverin hyppimään vipuvarren päällä ja loput lämmitettiin auki. Vastoin odotuksia bussi nousi pienellä tunkilla ja renkaat saatiin sommiteltua haluttuun malliin, hitsauksetkin onnistuivat siinä välillä. Eli toiveikkaana nukkumaan. Lisää hämmennystä aiheutti paikalla käynyt Frankifurtin lentokentän anti-terrorismi yksikkö. Halusivat autolleen huoltoa ja meidän piti piileskellä bussin takana.

Veterama 2007 chapter XIV: Victory (10.12.2007 modified: 10.12.2007)

Aamulla lähdettiin Lotharin kanssa luottavaisin mielin näyttämään bussia Dekran konttorille. Matkalla koukattiin kaikkien Lotharin sukulaisten kautta Scaniaa esittelemässä ja muutenkin ihmeteltiin kyläläisten reaktioita kaunokaiseen. Herr Opfer oli suruksemme lomalla ja tilalle valikoitui toinen nuori mies bussia ihmettelemään. Lothar puhui kaverin ilmeisen pyörryksiin ja lopulta leima heltisikin. Hyvä muisto meidän edellisestä käynnistämme oli kuitenkin jäänyt, useampikin työntekijä kyseli loppuporukan perään.

Ylpeänä jatkettiin poliisilaitokselle esittelemään leimaa. Vuorossa ollut poliisi lähinnä ihmetteli, miten romutettu bussi on voitu katsastaa. Heidän kirjoihinsa kun oli merkitty, että asiantuntijan arvion mukaan bussia on mahdotonta kunnostaa ja se on lähetetty romutettavaksi. Kiitokset tästäkin vielä Ilsalle....

Seewaldeilla otettiin viimeiset yhteiskuvat, halattiin, lupailtiin nähdä uudelleen pikimmiten ja otettiin vielä lisää yhteiskuvia.

Veterama 2007 chapter XV: The Battle of Kassel (10.12.2007 modified: 10.12.2007)

Förbom sai Jekku-pullonsa, minä taas kiipesin rattiin ja otettiin kärsä kohti pohjoista. Muutama sata kilometriä saatiinkin ajella rauhallisissa tunnelmissa. Vasta hiukan ennen Kasselia alkoi Scania sak-kaamaan, syyksi epäiltiin suodattimia. Asialle ei tosin ehditty edes tehdä mitään, ennen kuin jostain ilmestyi taas Polizei vilkut päällä. Partio katsoi hyväksi pysäyttää meidät lähimmän huoltoaseman pumppujen väliin ja alkoi lähestyä ajokkia epäuskoisin katsein. Dekran paperit kuitenkin toimivat ja pettyneinä poliisit poistuivat takaisin omaan autoonsa. Ilmeisesti nämäkin olisivat halunneet Scanian romuttamolle.

Scania ei sitten enää käynnistynytkään. Taakse oli keräytynyt jonoon puolalaisia rekkoja, jotka soittivat torvea ja puivat nyrkkiä. Pestiin suodatin äkkiä hammasharjalla ja Urho ilmasi laitoksen, vain huomatakseen että ilmausruuvin tilalla on ainoastaan toimimaton puolalainen patentti. Huoltamolla ei myyty mitään autoihin liittyvää, purukumia kuitenkin löytyi. Jauhettiin vauhdilla paketillinen Juicy Fruittia ja sohittiin lopputuotetta ruuvin päälle. Sen verran toimi, että päästiin poistumaan paikalta.

Veterama 2007 chapter XVI: The Final Solution (10.12.2007 modified: 10.12.2007)

Purukumilla ei sitten kiivetty Kasselin yli. Paljoa ei tosin jäänyt puuttumaankaan, viimeisillään auto nil-kutti muutamaa metriä vaille huipun yli. Urho teki minkä moottoritien laidalla pimeässä pystyi, ja lopulta romu kiipesi puuttuvat metrit lähimmälle lävähdyspaikalle. Parkkiksella oli jo valmiiksi Polizei odottamassa, rouvan englanti oli tosin sen verran huonoa että ei selvinnyt mistä halusi sakottaa. Jostain syystä partio poistui hetkeksi ja käski odottelemaan, joten Urho syöksyi bussin perälle viimeistelemään korjaukset. Ilmeisen tuurilla osuivat säädöt kohdilleen ja pääsimme pakenemaan vauhdilla paikalta. Loppumatkan bussi sitten kulkikin täydellisesti, turbokin lauloi mäissä iloisesti. Matkalla tavattiin vielä pari bussillista saksalaisia jalkapallo-faneja, aika helppo kuvitella samat kaverit Hitler-Jugendin univormuun vammaista kiusaamassa. Onneksi Scania oli maalattu näiden joukkueen väreillä.

Ketään ei yllättänyt se, että Tallink oli taas ryssinyt varaukset. Satamassa olisi pitänyt maksaa matka uudelleen ja 1800e ylimääräistä "jostain". Puhumalla selvittiin lopulta. Lautalla tavattiin sitten paljon outoja persoonia ja Helsingissä useampi ihminen pyrki aamuruuhkassa Scanian kyytiin pysäkiltä. Loppuun vielä nopea auton vaihto ja samana iltana oltiinkin Mersulla matkalla Glasgowiin...

Scania Venäjällä - Varpu ja Exsecratus keikalla Pietarissa (01.12.2007 modified: 01.12.2007)

Torstaiyönä ajelin Malminkartanoa kohti. Piti löytää Exsecratuksen treenikämppä. Siinä sompaillessa muistelin elokuun Kurarockia. Hyvän keikan soittivat, vaikka se jäi hiukan lyhyeksi!
Järjestysmieshän sen lystin sitten lopetti, vähän niin kuin väkivalloin! Vielä pilkkopimeydessä Exse veti viimeisiä säveliä. Oli vähän kuin Talvisodan meininki!
No se oli meillä maalla, mutta nyt lähdetään valloittamaan Metropolia, Pietaria!!
Vähän niin kuin soitellen sotaan jälleen kerran. Ja millaisilla varustuksilla! Olli ajoi treenikämpän pihaan 70-luvun Scanian. Totta puhuen se ulkoapäin näytti paholaisen vehkeeltä ja rekisteritunnuksessa luki kuin vakuudeksi UC-666! EXSECRATUS suomennettuna lienee jotain kirottua sekin. Pelotta kuitenkin Toni hyppäsi puikkoihin ja suunta otettiin Itärajalle.
Meitä oli yhteensä 14 kansalaista matkassa. Thyrienin porukat, Exset ja kuski ja minä. Mitäs minä siellä sitten tein? Vähän niin kuin kattelin päältä, että jos rajan jälkeen kieliapua tarvitaan. Jokunen idän reissu on takana ja vähän kaupunkiakin tunnen. Ja mukava oli Exsen porukoita nähdä ja hiukan paremmin tutustua bändiin (yö ja päivä samassa bussissa lähentää kummasti).

Scania Venäjällä PT 2 (01.12.2007 modified: 01.12.2007)

Joo, ihan kuin HOHTO-elokuvasta alkoivat bussin valot elää omaa elämäänsä, vai pitäisikö sanoa kuolemaansa. Paloivat silloin tällöin ja Pyhtäällä sanoivat sopimuksen kokonaan irti!!!!
Joku setä sadan kilometrin päästä tuli vanhan laturin kanssa meitä pelastamaan. Maallisen avun ulottumattomissa ilmeisesti olimme, sillä niin vanhaa ja kummallista laturia ei kuulemma ihan helpolla löydy. Valottomalla, mutta ei ilottomalla bussilla jatkettiin rajalle. Onnistuttiin sammuttamaan se Vaalimaan tulliasemalle tukkimaan koko bussikaista. Kumma kyllä kukaan ei ottanut hernettä nenään ja pikku töytäisyllä päästiin syrjään kaapelikäynnistykseen (kuulostaa ihan pihtisynnytykseltä). Ja ei kun matkaan.
Rajan pinnasta bongattiin tosi siisti Nesteen huoltoasema. Jätkät osteli erilaisia tupakoita kuin irtokarkkeja. Niinkin aktiivisesti kauppaa käytiin, että sievin myyjättäristä oppi koko joukon suomen sanoja. Uppoava laiva jouduttiin jättämään tähän satamaan. Loppumatka aiottiin taittaa jollakin tilanteeseen sopivalla kulkuneuvolla!!! Soiteltiin sinne sun tänne ja uudelleen ja uudelleen venäläiseen tapaan kerrottiin mitä meille oli tapahtunut. Ja totta kai venäläiseen tapaan kavereita jeestaan. Oikein kaunis miesääni lupasi toimittaa jatkokuljetuksen tunnin sisään, jos pystyisin sanomaan, missä me olemme. Totta! Hyvä tieto kaiken kaikkiaan. Nesteen jo melkein suomea puhuva neito kertoi osoitteen ja jäätiin rauhassa odottelemaan. Porukat oli aika mielissään kun iltahämärissä pihaan kurvasi ihan oikea linja-auto. Sisällä oli suloisen lämmintä ja kamat mahtui heittämällä sisään.

Scania Venäjällä PT 3 (01.12.2007 modified: 01.12.2007)

Siitä matkasta ei sen kummempaa. Se oli niin tuiki tavallista ajoa, että en oikein edes muista matkasta mitään. Mutta perillä pääsi helvetti irti!!!! Mitään ääniä ei sitten tsekattu ja kylmiltään jätkät (ja Laleeni xxxxx) lavalle heitettiin. Ne ei kyllä näyttäny palelevan. Ollilla ei ainakaan ollu paitaa päällä, eikä rumpalillakaan. Tytöillä oli aika hepenet, mutta yläosaa myöten vaatteet päällä.
Jeps, soitanta kyllä lähti käyntiin. Ottelin kuvia ja siemailin olutta. Siinä jouduin pyöritykseen minäkin. Porukat oli intoa piukkana suomalaisesta bändistä. Joku tyttö oli ihan Siperiasta asti (tuskin tuli pelkästään EXSEÄ kattomaan sieltä asti, tai mistä minä tiedän)No, tommonen setti menee ihan hurmassa, ja tarkemmat tunnelmat sopii katella kuvista. Mutta helkkarin mukavaa oli ja yleisö mukana täysillä.
Hetki hengailtiin olutloosissa. Taidettiin Leenin kanssa tanssia joku puolihärski tanssikin siinä. Sekin oli vaan sen takia, ettei olla venäläisiä huonompia. Halauksia ja suukkoja ja semmosta lähdön tunnelmaa!!! Viisi taksia tarvittiin kuljettamaan meidät ja kamat takaisin bussille. Neuvoteltiin hinnasta ja sählättiin kamoista. Kaikki kuitenkin saatiin matkaan. Jossakin vaiheessa heräsin
torkuiltani ja ihmettelin, mitä helkkaria me tehdään Viipurissa. Kaupunkiin ei ollu mitään asiaa.

Scania Venäjällä PT 4 (01.12.2007 modified: 01.12.2007)

Kysyinkin, mutta vastaus oli epämääräinen. Ajattelin että ajakoot mitä kautta haluaa, hinta on kuitenkin sama. No perillä tajusin, että olin puhunut 50 kilometriä pieleen sijainnin. Mä olen aika suurpiirteinen, mut se meni aika pahasti ohi. Kuljettajat alkoi tietysti vaatia lisää rahaa, mutta mä olin niin poikki kaikesta sähellyksestä, etten jaksanut ruveta enää säätämään. Sanoin että kilometrit on kilometrejä, mutta osoite on osoite ja sen myös annoin. Mistäs suomityttö venäjän teistä tietää. Enempää ei tipu ja SPOKOJNOJ NO4I!Vähän säälitti, ei niilläkään varmaan liikaa ruplia ollu. Sitten kun olin jo oikeastaan unessa, kuulin kun joku meikäläisistä sano, et pelkäsi jos ne venäläiset taksikuskit kusettaa meitä!!! Hiukan riipaisi sydänalaa, mutta uni voitti nekin omantunnontuskat!!!
Jeps. Ja sillä välin kun me Arktika-klubilla valloitettiin venäläisten sydämiä, Sasha (oli sattumalta juuri hollilla, ei asu siellä päinkään) kävi lataamassa meidän akut ja oli se koputellut hiukan laturin hiiliäkin. Kävin Nesteellä kahvilla, missä tyttö edelleen osasi muutaman sanan suomea. Ja siemailin tuoremehua sekä helkkarin hyvän makuisen tortun. Vessa oli siisti kuin juuri pesty. Ajattelin, ettei elämä ole ollenkaan hullumpaa. Näin kun Sasha kurvasi pick-upilla pihaan. Oli helkkarin mukava nähdä. Pressun alta kaivettiin meidän akut muun aarrerojun keskeltä. Muut vielä koisasivat kun me asennettiin voimalaatikot paikoilleen. Valoa virtasi sisään . Porukat olivat kuin menninkäiset luolassansa. Eivät ymmärtäneet, mikä semmonen valoilmiö oikein on.

Scania Venäjällä PT 5 (01.12.2007 modified: 01.12.2007)

Sasha antoi neuvoja Suomea varten. Venäjällähän pimeällä autolla voi ajaa sen kaikissa merkityksissä. Nopeasti matkaan, että valoisassa keretään. Taas halauksia ja lupauksia, että tullaan käymään ja taas halauksia ja matkaan.
Nopeasti ja nopeasti. Rajalla oli jokunen muukin odottamassa ylitystä. No me mentiin kolonnana hakemaan Jaksalle kaljoja Viipurin Veikoista. Sekin oli jotenkin suloisen näköistä kun kymmenen tyyppiä raahaa sateessa kaljalaatikoita mudassa. Jonotellessa varmaan kulutettiin hiukan niitä akkujakin. No päästiin jonkun tunnin kuluttua ihan pääkonttorille. Siellähän ei ollutkaan muuta ongelmaa kuin että koppeja oli yksi liian vähän. Siis niitä missä pitää hakea leimoja papereihin, että niistä tulee viralliset. Me kuskin kanssa pyöriskeltiin aikamme ja vasta sitten ymmärrettiin, että yks kioski onkin vastaantulijoiden puolella. Siis ei ollenkaan siellä päinkään, missä me oltiin ja mihin suuntaan oltiin menossa. No se mies siellä väärän puolen kopissa oli kyllä helkkarin hyvän näköinen. Ja jos nyt jotain ymmärsin puolen tunnin sessiosta, niin se piti meitä siinä sateessa ihan vaan siksi että saisi mun puhelinnumeron. Mä en sitä ulkoa muista ja suomikänny oli autossa. Venäjänkänny taas ei Suomessa toimi. Päästi se meidät ja sano ettei tiedä antaako se tolle dösälle enää toista kertaa lupaa tulla Venäjälle. Täytyy laittaa kännynumero mukaan, jos joku muu yrittää rajanylitystä. Voi helpottaa tilannetta.

Scania Venäjällä PT 6 (01.12.2007 modified: 01.12.2007)

Sitten ei taas tapahtunu oikeastaan yhtään mitään. Jätkät katteli videolta puolialastomia (täysin) naisia ja puheli niitä nuorten miesten juttuja (pärjää muutamalla sanalla).Vähän syötiin ja semmosta ihan tavallista.
Vasta Loviisassa taas Helvetti iski päälle. Valot lähti!!! Joo tai sähköt siis kokonaan. Me tultiin sitten loppumatka neljän fonarin valossa. Leeni ja Jussi oli vaihtamassa ”pitkiä” ja sitte vielä vilkkuina. Bussin persuuksiin jätkät laitto punaisia ledejä, jotka oli tosi hienoja ja edelleen paikoillaan, kun päästiin perille.

V. Saari / 2007

Chevrolet Corvette 1973 / Kori (Pt2) (12.03.2004 modified: 08.10.2007)

10.8. 07 Taas sorvi pyörii! Lasi pois ja ihmettelemään etulasin kehyksiä. Alakulmat mädät ja mitä vttua!! Uretaania??? ... ja vettä ... HyväHyvä.
14.8. 07 Kuskinpuoleinen alakulma korjattu, oikeanpuoleinen... missä minun luodikkoni on...
15.8. 07 Oikeanpuoleinenkin korjattu. Yläkulmat työn alle.
16.8. 07 No olihan se lasin yläreunakin mätä... Remont!
22.8. 07 Kulmapalat tehty ja sovitettu paikoilleen.
23.8. 07 Grande puhallus ja sitten väriä pintaan!
xx.9. 07 Pohjan maalausta, lasikuituhommia, kokoonpanoa (jopa)

Chevrolet Corvette 1973 / Kori (Pt1) (03.07.2007 modified: 22.08.2007)

20.6. 07 No niin. Korin kimpussa on tullut häärittyä. Tehtyjä havaintoja: rungon kiinnityskohdat ovat täysin mädäntyneet pois. Joten... "kourut" pois vingulla ja uutta rautaa tilalle.
25.6. 07. Uudet kourut saapuivat kanttaajalta, ja eikun sovittamaan.
27.6. 07 Lintuhäkin hiekkapuhallus (sisätiloissa) Aivan järisyttävän hienoa puuhaa! Ei pölyä sitten kuin aivan vtusti...
29.6. 07 Touko Poukoa lainatakseni: "tällainen (kouru) meillä kaikilla sitten on... Ja jonakin päivänä se leviää meidän käsiin..." Mun levis jo.
2.7. 07 Sisätilat purin sitten jo tässä vaiheessa. Se on paljon mukavammasempaa, kun on ekä pöllyttäny hiekkaa joka paikkaan (taas mennään perse edellä puuhun; mut mennään kumminkin).
3.7. 07 Välihommana isäni repäsi taaemman keularaudan irti kopasta ja teki uuden rosterista.
4.7. 07 No niin, vihdoin meni repsikan puolen kouru paikoilleen ja pääsee tappelemaan toisen puolen kanssa.
6.7. 07 On se vaan mukavan hapan tämä kuskinkin puoli. Itseasiassa jopa pahempi kuin tuo toinen. Ei tule kuin aivan törkeän paljon ruostetta naamaan. Jippii! (kuvien järjestys meneekin näköjään ihan päin prsettä.)
9.7. 07 Kummallinen maanantai kun ei ole edes krapula... No, kyllä se riemu siitä kaikkoaa kun potkii projektia eteenpäin. Tästä ei ole hyvä jatkaa, vaan eipä auta muuta kuin laittaa lanka palamaan.
13.7. 07 Viikon tinki tehty. Kuskin puoleinen kouru meni paikoilleen. Nyt alkaa kori taas pysymään muodossaan. Tai siis sen verran, että uskaltaa repästä auki jonkin toisen kulman. Turvavöiden kiinnityspalatkin kurakaarien alle vääntyivät rosterista.
xx.7. 07 Meni toinenkin kouru paikoilleen ja sopi vielä runkoonkin.

Chevrolet Corvette 1973 / Runko (Pt1) (03.03.2006 modified: 13.07.2007)

1.3. 2007 Tohtorilla alkoi uusi projekti. Kotvasen voi kestää ennen kuin näkyy tien päällä... Erkalle kiitoksia rahtauksesta.
18.4. 2007 Korin poistoa on tullut valmisteltua. Tu!, ei sitten lähtenyt yksikään pultti "elävänä" irti. Sisustasta suuri osa revitty pois ja keula purettu. (Keskitys)Leirinjohtaja on ehtinyt jo raapia vanhaa maalia melkolailla pois... kätevää. Huomenna jos hirttäis ton kopan kattoon.
19.4. 07 Koppa ja runko erosivat toisistaan. Hivenen oli ruostevaurioita. Meinaa usko loppua... Mutta siis, kaikki rungon ja kopan väliset kiinnityskohdat ovat muotoa "tuhka". Joten onneksi en tehnyt mitään "äkkiä baanalle" tyyppistä suunnitelmaa. Runko täytyy paikata ja korin metalliosat uusia siltäosin kuin onnistuu.
7.5. 07 Kaikki irtoava pois ja muutama reikä runkoon, että saa "leseet" pihalle. Ja eikun puhallukseen ja takaisin.
11.5. 07 Edelleen tinataan vaan... Täähän on aivan mätä...
23.5. 07 Sama kulma työn alla. Metrin päästä löytyi jo kovaa. Ei muuta kuin Rautaruukkia tilalle. Eipä taida tämä auto kauheasti keventyä, mutta vahvistuu kyllä. Ihme että on edes pysynyt kasassa. "Pikku vikoja. Heleppo korjata."
29.5. 07 Päivän epistola, kiinnityskorvakkeet. (Ei ainuttakaan ehjää...)
11.6. 07 Runko valmis uuteen hiekkapuhallukseen ja maalaukseen. Takatukivarretkin (trailing arms) tuli halkaistua ja puhallettua sisältä ja ulkoa. Valokuvia ei tästä operaatiosta löytynyt sitten mistään.
12.6. 07 Kyytiä sai perän kannatinpalkki. Ja taas kaikki saumat auki, hiekkaa, maalausta ja lopuksi uutta kantta paikalleen.
14.6. 07 Mustamaalaus on alkanut.
18.6. 07 Runko ja muutama muu isompi käikäle on palannut maalauksesta. Ei perskeles, mahtaako juna kääntyä kohta

Veterama (26.02.2005 modified: 17.02.2006)

Hotellihuone Mannheimin Veteramasta. 4 kaveria nukkui samassa luksus-tilassa. Sankarit ovat näissä kuvissa vielä melkein ihmisen näköisiä. Kaikenlaisia härveleitä oli ja tietysti myös virvokkeita.

Pskov (28.05.2005 modified: 16.02.2006)

Käytiin kavrin mökillä Pihkovan lähistöllä tammikuussa. Oma Mersu vajosi syviin hankiin, mutta saatiin paremmin oloihin sopiva auto lainaan. Paikkakunnalta löytyi myös trokari, joka piti autotallissaan useampaa tuhatta litraa dieseliä, rautateiltä varastettua. Myös sähkön nyysiminen pitkällä rimalla ja piuhalla oli kovin suosittua. Romua oli joka kyläläisen vajassa, lähinnä N-liiton tuotteita. Paikallisen moottoripyörä-kerhon pihalta löytyi todennäköisesti suurin Uralin runkojen ja vaunujen hautausmaa Uralin länsipuolella.

Moscow Exotica 2005 (23.07.2005 modified: 27.07.2005)

Käytiin heinäkuun alussa Moskovan auto -ja pyörämessuja ihmettelemässä. AutoExotica nimellä pyörivä tapahtuma sijoittuu ulkoilmaan, jonkinlaiselle lentokentälle. Omaan ruutuun saa sitten tuoda näytille mitä vaan erikoisempaa moottorilla kulkevaa laitetta. Aika tasaisesti jakautui kalusto vanhan romun ja uudempien rakenneltujen välillä. Varsinaisesta myyntitapahtumasta ei ollut kyse, eli osa tavarasta oli pelkästään näytillä. Launtaina yöllä vodka-pullon äärellä tehtiin kuitenkin suurimmat kaupat. Matkan arvoinen tapahtuma, tietkin oli vaihteeksi kohtuullisessa kunnossa.

Lisää kuvia linkistä.

Moscow Autoexotica -05 pictures |

NSU Kettengrad (01.02.2004 modified: 18.03.2005)

Kettengrad oli myynnissä Siperiassa, paikallisessa pikkukylässä. Ostaja löytyi Moskovasta ja siellä laite on varmaan vieläkin.

Kettengrad was for sale in Siberia some years ago. Now its located somewhere near Moscow.

Meguro Z97 (04.07.2004 modified: 08.12.2004)

Meguro moottori Japanista, 30-luvulta ja 500 kuutiota. Työn alla, pyörä tästä pitäisi vielä tulla.

Japanese Meguro engine from 30's.

Kurogane trike (22.07.2004 modified: 07.12.2004)

Japanese trike with 1400cc Kurogane engine. Engine has text LENO and some numbers. Around 3,3 meters long and very heavy. If you what this is, please let me know, since I don't have a clue. Pictures of original very wanted.

Rikyo entisöintiä | Rikyo kuvia | Japanilaisia 3-pyöräisiä | Japanilaisia sotavehkeitä | Rikyo historiaa | Japanilaista pyörähistoriaa | Kurogane jeep |

Kurogane trike (06.03.2004 modified: 07.12.2004)

Another japanese trike with Kurogane 1400cc engine. Basicly same as above. This trike has a footstep with japanese text "Rikuo".

Rikyo entisöintiä | Rikyo kuvia | Japanilaisia 3-pyöräisiä | Japanilaisia sotavehkeitä | Rikyo historiaa | Japanilaista pyörähistoriaa | Kurogane jeep |

Stalingrad (Volgograd) (26.11.2004 modified: 02.12.2004)

Jostain syystä Stalingrad on sittemmin vaihtanut nimeä. Alkuperäinen kuitenkin kuulostaa paremmalta. Historia ainakin näkyy kaupungissa, T-34 tankkeja on vähän joka kadunkulmassa näytillä ja hyvin vihainen Äiti Venäjä vahtii kaupunkia korkeuksista. Hyvin vaikuttava kokonaisuus.

Stalingradissa oli tarkoitus käydä katsomassa Jura-nimisen kaverin pyöriä. Jura paljastui hyvin toimeentulevaksi sauna-yrittäjäksi. Kaveri pyörittää useampaa luxus-banjaa ympäri kylää, ja kaikissa näytti riittävän kauniita tyttöjä. Juran pyöräkokoelmista ei ikävä kyllä tullut yhtään onnistunutta kuvaa, useampi Rikuo siellä kuitenkin näytti olevan, paljon H-D tavaraa ja lukuisia sota-Zundappeja. Etelä-Venäjällä näyttävät Zundappin KS750 pyörät olevan suoranainen vitsaus, jokaisella harrastajalla lojuu raatoja useampi pihalla, eikä kenelläkään näytä olevan mitään suunnitelmia niiden varalta.

Kuvat ovat Juran saunan sisäpihalta. Samannäköistä romua jatkui ilmeisen loputtomiin, eikä omistajalla itselläkään näyttänyt olevan mitään tietoa, että mitä kaikkea kasoista löytyy, kunhan vaan keräilee. Yksi Rikuo saatiin ostettua pois mieheltä.

Moscow (26.11.2004 modified: 01.12.2004)

Moskovassa järjestetään joka vuosi Exotica nimellä kulkeva tapahtuma kaikenlaisille erikoisemmille ajoneuvoille. Paikalla oli vanhoja pyöriä ja paljon muuta kummallista. Olennaisempaa on, että täällä tapaa kaikki, jotka pyöristä jotain Venäjällä tietävät.

Krasnodar (26.11.2004 modified: 01.12.2004)

Krasnodarin tietämiltä löytyi pieni kylä, ja sieltä kaveri nimeltä Suprum. Mies piti varastoa vanhassa kyläkoulussa, ja oli onnistunut täyttämään paikan ääriään myöden pyörillä. Paikallisten tuttavien mukaan Suprum ei ole myynyt mitään kymmeneen vuoteen, mutta kaikki on kyllä kaupan. Ei voi ihmetellä, sen verran hirveitä hintoja pyysi kaikesta. Eniten olisi kiinnostanut Daihatsun kolmipyöräinen, mutta jäi kaupat tekemättä. Gilet-Herstalin sotäpyörä lojui pihalla, ja taas kasa sota-Zyndappejä. 30-luvun avomersua kaveri työsti itselleen, ja melko loppusuoralla näytti olevan.

Tuapse (26.11.2004 modified: 01.12.2004)

Mustan Meren rannalta ajeltiin vuoristoon, pieneen kylään nimeltä Tuapse tapaamaan Vladimiria. Vladimirin toimenkuvaan kuului kellojen korjaaminen ja pyörien keräily. Päästiin Willys jeepin kyytiin ja muutenkin hienoja romuja oli näytillä. Sokolin 1000cc moottori jäi käteen täältä. Periaatteessa vaivan arvoinen matka, mutta toista kertaa en lähtisi venäläiseen vuoristoon ajelemaan.

Smolensk (01.02.2004 modified: 01.12.2004)

Näkymiä paikallisen harrastajan varastoilta.

Some wievs from the garage in Smolensk.

St. Petersburg (07.05.2004 modified: 01.12.2004)

Muutama kuva Pietarin varastolta. Romua on yleensä kattoon asti ja lisää pihalla. Täältä käyn aina joutaessa noutamassa pyörää Suomeen.

Some pics from our garage in St. Petersburg. Usually packed up to the roof with junk, and still more outside.

Salo / Finland (07.05.2004 modified: 01.12.2004)

Näkymiä hallilta Salossa. Varasto kaikelle rojulle, mitä Venäjältä saadaan Suomeen asti. Käydä penkomassa romukasoja, jos seudulle eksyt.

Views on our garage in Salo. Storage for all the junk that makes it to Finland from Russia.

BMW R-63 (27.04.2004 modified: 01.12.2004)

Tätä Bemaria kaupattiin aikoinaan Tsetseniassa. Jäi kuitenkin hakematta.

This BMW was once for sale in Tsetshenia. For obvious reasons we didn't go to buy it.

Wauhtikone | Waffen-SS pyöriä etc. | Sotapyörien osia | Sotakuvia |

From St. Petersburg to the Black Sea (26.11.2004 modified: 26.11.2004)

Elokuussa 2004 ajeltiin Pietrista eteläänpäin pyöriä hakemaan. Mukaan lähti allekirjoittaneen lisäksi Pietarista Pavel ja Katya. Ajeltiin reittiä Turku-Pietari-Moskova-Stalingrad-Rostov-Krasnodar-Tuapse ja takaisin muuten samoin, mutta Stalingrad jäi väliin. Ajoneuvona toimi -81 Dodge Aspen, ja kilometrejä kertyi yli 7000. Autovanhus pärjäili suhteellisen mukavasti ja vei ainakin paikallisen miliisin huomion tärkeämmistä asioista. Paluumatkalla auto oli jo hajoamassa käsiin, mutta nilkutti Pietariin saakka urhoollisesti ja sieltä lautalla Helsinkiin, edelleen korjattavana.

Pietarista Moskovaan asti on hyvin vaihtelevaa tietä, moottoritie saattaa vaihtua soratiehen useampaankin otteeseen, ja koko ajan ajellaan kummallisten pienten kylien läpi. Moskovasta Stalingradiin tietä ei ole korjattu edes saksalaisten tankkien jäljiltä, en suosittele kenellekkään. Etelämpänä onkin sitten jo mukavaa ajella. Tienlaidalla on jatkuvasti tapahtumaa, kaikkea mahdollista kaupan ja pientä baaria siellä täällä, eikä mikään maksa mitään.

Tuttavuutta matkalla joutuu pakostakin tekemään paikallisen miliisin kanssa, enimmäkseen ovat ihan mukavia veikkoja. Suurin huumoriveikko pisti sakot ylinopeudesta seisovalle autolla, jossa ei ollut edes akkua paikallaan.... Suurempaa ongelmaa ei miliiseistä aiheutunut ainakaan itselleni, pahimmastakin rikkomusesta selvisi 200:lla ruplalla (=6e).

Pari viikkoa ajeltiin pyöriä katselemassa ja lopuksi istuttiin muutama päivä Dvinomorskin kyläpahassa meren rannalla "rentoutumassa". Kylästä sai rantamökin kolmelle sopuhintaan, 20e/vrk ja lämmintä riitti. Yhtään saksalaista tai ruotsalaista ei myöskään tullut vastaan, tai ylipäänsä mitään muuta kuin venäläisiä.

%

Venäläistä maatalousvälineistöä (07.05.2004 modified: 13.05.2004)

Eivät liity mitenkään moottoripyöriin, mutta muuten hienoja kuvia. Hyvin vanhaa kalustoa. Ovat myytävänä, tiedustella voi Sashalta sähköpostilla: svinnamerse@mail.ru

These pics have nothing to do with bikes, but otherwise very nice ones. Really old equipment from Russia. These are all for sale. You can ask about them from Sasha with e-mail svinnamerse@mail.ru

Kuvia Pietarista (07.05.2004 modified: 07.05.2004)

Sekalaisia näkymiä ympäri Pietaria. Eivät taas liity mitenkään moottoripyöriin, mutta kertovat jotain Venäjästä. Sieltä ne pyörät kuitenkin tulevat.

Pictures from all around St. Petersburg. Nothing to do with bikes, but maybe they tell something about Russia in general. After all, thats where the bikes come from.

Pietarin asunto (07.05.2004 modified: 07.05.2004)

Kuvia asunnosta Pietarissa. Muutama vuosi vierähti tässä kämpässä. Kuvasarjan tarkoitus olisi näyttää miltä näyttää, kun astuu kadulta rakennukseen sisälle. Muuten tyypillinen Venäläinen asunto, mutta "sisustuksessa" näkyy Suomalainen jälki.

Pictures from my apartment in St. Petersburg, lived some years here. Idea would be to show, how it looks like, when entering a building from a street. Even if place is not typically Russian style decorated.

Vapa-aikaa Venäjällä. (07.05.2004 modified: 07.05.2004)

Herra Saari viettää vapaa-aikaa Pietarissa.